Tein parannuksen ja otin Jeesuksen sydämeeni Neuvostoliiton Kirgisiassa vuonna 1991. Koska siellä alkoi kapina venäläisiä vastaan, Herra muutti perheeni vuonna 1992 Venäjälle Anninon kylään. Hän antoi meille asunnon ja huolehti meistä ihmeellisellä tavalla.
Anninon kylässä huomasin heti lapset, jotka seisoivat kaupan luona ja pyysivät ruokaa. Kävi ilmi, että näiden lasten vanhemmat olivat alkoholisteja, eivät antaneet heille ruokaa, löivät heitä. Lapset joutuivat viettämään öitä rappukäytävissä ja tuulikaapeissa. Herra kokosi ihmeellisesti heidät ympärilleni, yli 25 lasta. Aloimme kokoontua hylättyyn kulttuuritaloon. Järjestin heille teekutsut ja toimintaa parhaani mukaan. Menin myyntikojuihin ja pyysin teetä, paperia ja muunlaista tavaraa oppitunteja varten. Sitten sovin valtion maatilan johtajan kanssa, että lapset menevät kitkemään ja maatila ruokkii lapset. Tietenkin Herra teki kaiken tämän, minä olin vain toimeenpanija. Nuo 25 lasta tulivat aamiaiselle valtion maatilan ruokalaan. Aamiaisen jälkeen heille jaettiin Uudet testamenit. 15 - 20 minuutin ajan tutkimme päivän sanaa ja sen jälkeen menimme kitkemään. Lapsia kannustettiin ja rohkaistiin, järjestettiin kilpailuja ja he palasivat maatilan ruokalaan lounaalle.
Vuonna 1992 meidät huomasi Innalan kylässä myös Suomen kirkon (=Inkerin kirkon) seurakuntalaiset. He alkoivat tarjota meille ruokaa, vaatteita, lääkkeitä, rajoja ja kaikkea mitä tarvitsimme. He hakivat lapsia kirkkoonsa jumalanpalveluksiin. Heidän apunsa oli korvaamatonta!
Lapset, jotka eivät olleet kokeneet rakkautta ja huolenpitoa, saivat kokea rakkautta, ystävällisyyttä, huolenpitoa ja näkivät valon. Tämän rakkauden, ystävällisyyden, huolenpidon tuntevat suomalaiset ystävät ja uusi sukupolvi. Tämän maailman pimeyden ja pahuuden keskellä tämä side suomalaisiin ystäviin vain vahvistuu, koska sen luo Jumalan rakkaus! Haluan myös sanoa, että olen vain Jumalan toimeenpanija, kaiken tämän Jumala teki minun kauttani. Kunnia ja ylistys Hänelle!